Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
Kirjoittaja Aihe: Pariisera Monoceros  (Luettu 295 kertaa)
Shirk
Vieras
« : 18.11.08 - klo:08:32 »

Nimi: Pariisera Monoceros (Monoceros(latin.)= Yksisarvinen)
Rikollisnimi: Punainen Demoni tai Piru
Ikä: 30-31 vuotta
Syntymäaika: 31.10.1968
Horroskooppi: Skorppiooni
Sukupuoli: Mies
Pituus: 190 cm
Paino: 60 kg
Veri: Puhdasverinen
Asema: Vanki
Tuomio: Elinkautinen
Rikos: Suuri määrä epäinhimmillisen karmeita murhia ja tietojen luovuttaminen tiedät-kai-kenen ja useiden muiden rikollisten käyttöön. Vangittunakin tämä tappoi selliseuransa, mistä syystä hän on saanut yksityissellin.

Vahvuus: Määrätietoinen opiskelu ja tiedon kerääminen sekä uskomaton nerokuus, taikka hulluus. Nopeus liikkeissään.
Heikkous: Fyysinen voimattomuus ja heikko terveys. Hänet on helppo rikkoa fyysisesti, mikä ei tosin auta psyykkeen rikkomisessa. Pituus ja älytön laihuus aiheuttavat myös hänelle helposti päänsärkyä ja huimausken lisäksi ikäviä pyörtymisiä.

Perhe: Kuuluu vanhaan velhosukuun, jolla on niin pitkä historia että sukupuuhun mahtuu myös kuninkaalista verta josta suku muistaa toitottaa aina kova äänisesti. Tyypillinen suvun edustaja on laiha, pitkä ja musta hiuksinen vihreillä silmillä ja kalpealla iholla, nimi tuntui aika usein tulevan jonkin kaupungin alusta ja era päätteestä. Isä oli tyypillinen Monoceros, rikas, vaikutus valtainen ja helvetillisen ylpeä kaikesta suvussaan. Äiti oli aina isän rinnalla, mikä sai hänet näyttämään tavallista pienemmältä ja tällä oli tumman punaiset hiukset joiden väriä isä ylisti aina suur äänisesti, sillä ne olivat veren väriset. Ennen Pariseraa perheeseen syntyi toinen poika, josta isä oli hyvin ylpeä. Koskapa Pariisera synnyttyään peri äitinsä hiusten värin, mutta oli muutoin juuri tyypillinen Monoceros suvun jatkaja, isä kehui poikaa aina suureen ääneen piittaamatta juurikaan siitä, oliko poika oikeasti niin suuren hehkutuksen arvoinen. Voldemortin aikoihin Parisera oli perheestä ainoa, joka ei virallisesti koskaan liittynyt kuolonsyöjiin. Kaikesta huolimatta hän pysyi isänsä suosikkina loppuun asti.

Ulkonäkö:
Pariisera Monoceros on hyvin pitkä ja suorastaan anoregtisen laiha. Tämä seikka ei tunnu kuitenkaan hidastavan miestä vaan päin vastoin. Hän pyrkii pönkittämään luonnottomalla ulkomuodollaan saamaansa mainetta. Hänen hiuksensa ovat veren punaiset, mistä hän on osaltaan ollut vaikuttamassa hänen rikollispiirien nimeensä Punainen Demoni. Silmät ovat suvulle tyypillisen vihreät ja iho kalpea. Jostain syystä miehelle kasvaa huonosti parta, mutta tämän hiukset ovat ainakin huolettomasti annettu kasvaa niin pitkäksi kuin mahdollista. Vapaana ollessaan hiukset olivat aina siististi letitetyt mutta vankilassa ollessaan tämä tapa on jäänyt ja hiukset ovat aina sottaiset ja valloillaan. Harvinaisen moni rikollinen luultavasti on tavannut tämän rikollisen vapaana ollessaan, mistä syystä vankilassa ollutta persoonaa on vaikea tunnistaa. Vapaana ollessaan Pariisera oli ollut kylmä, rauhallinen, huoliteltu, aina tyylikäs ja kyvykäs olemaan näkymätön, nykyään vangittuna legendasta on tullut sekopäinen, rappeutunut, huomiota herättävä, tulinen ja arvaamaton. Näyttää siltä, ettei mies nuku paljoa sillä tällä on nykyään mustat silmän aluset, jotka saavat tämän näyttämään elävältä kuolleelta. Huisten väri on liasta harmahtavan punainen ja mies virnistelee usein verenhimoisen kahjosti kuin mielipuoli.
Koskapa Punaista Demonia ei tunneta rikollisena hyvin, tältä on varan vuoksi poistettu kaikki omaisuus ja hän kulkee vankilassa käytetyssä harmaassa kaavussa ja kaikki tämän vaatteet on heitetty tälle hätä hätää vaihteohtoiseksi asuksi omien hienompien vaatteittensa tilalle.

Luonne:
Pariisera on kylmäverinen, rauhallinen ja tarkkaavainen. Hän ei pidä kovaa ääntä itsestään eikä ole kovin puhelias. Hän on laskelmoiva ja keinoja kaihtamaton, loistava teeskentelijä ja vaatimaton. Vankilassa tämä kaikki on muuttunut. Pariiseran käytöksessä ei ole minkään laista johdonmukaisuutta ja tämä voi käyttäytyä melkein millä tavalla tahansa. Hän voi heittäytyä romanttiseksi, suuttua seuraavassa sekunnissa ja pelastaa seuraavassa hetkessä. Mitään näistä hän ei olisi tehnyt koskaan ennen vangituksi tulemista jollei rahasta olisi ensiksi puhuttu tarkkaan ja kovilla vaatimuksilla sekä pitkän harkinnan ja tilanne arvioinnin jälkeen. Nyt Pariisera ei näytä harkitsevan mitään. Hän tekee mitä tahansa päähän pilkahtaa eikä nämä ajatukset muistuta millään tavalla aiemman miehen ajatusmaailmaa. jos ennen ei tiennyt, pystyikö mieheen luottamaan edes hyvä rahasumman maksettuaan, nyt saattoi olla ihan varma, ettei tähän mieheen kannata luottaa sekunttiakaan, tai voi vaikka päästä hengestään. Pinnan alla hyvin piilotettuna kuitenkin piilottele järki, joka yhä laskelmoi ja odottaa tilaisuutta, mutta millaista tilaisuutta. Sitä ei välttämättä tiedä edes piilotteleva vanha persoona, joka tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen. Koskapa mies ei nuku kovin hyvin taikka usein, hän elää jonkin laisessa unimaailmassa, mikä tekee tämän käytöksestä entistäkin järjettömämpää ja hulluus sa sen myötä yhä useampia ulottuvuuksia, mitä väsyneempi hän on.

Lyhyt Historia:
Pariisera Monoceros omasi kaksi identiteettiä, jotka olivat hyvin salatut. Hän oli tylsä lahjaton kirjakaupanpitäjä ja hurja punaisiin pukeutunut Punainen Demoni, tietojen myyjä ja kallis palkkamurha taiteilija. Hän toimi ennen ja jälkeen Voldemortin toisen aikakauden ja ei koskaan liittynyt kuolonsyöjiin, mutta myi ihailijan alennuksella tälle ammatti taitoaan.
Voldemortin kuoleman jälkeen tieto Punaisesta Pirusta karkasi käsistä ja johti aikanaan Punaisen Pirun kiinni jäämiseen.

Historia(Et vakavissasi aijo lukea tätä. Hyppää bonustietohin. Riittää, että tiedät Lyhyt historian):
Pariisera syntyi viimeisenä poikana perheeseen, jossa oli jo häntä vanhempi poika. Pojan ei koskaan tarvinnut ostaa perheensä suosikin paikkaa, mihin hän välittömästi nousi, sillä hän oli syntynyt verenpunaisilla hiuksilla, joka oli hänen äitinsä hiusväri, jota hänen isänsä muisti aina ylistää. Perheen isä oli uskomaton leuhkimis kone, sillä hän oli äänekäs ja puhui taukoamatta sukunsa hienoudesta ja kehui kaikkia perheessään ja myös itseään autuaasti. Ei siis aikaakaan kun Pariisera, joka sai suosikkina suurimman kehuvyöryn koki koko kehumisen luotaan työntäväksi ja alkoi vältellä ja hylkiä kaikkea, mikä liittyi hänen isäänsä. Hän ei koskaan kehunut ketään, hän oli rauhallinen ja kärsivällinen, ei puhunut paljoa ja viihtyi yksinään pitkiä aikoja. Koskapa äiti liikkui aina isän seurassa, poika ei paljoa tähän törmäillyt ja ei siis sen suuremmin tuntenut koko naista joka tuntui pitävän miehensä äänen kuuntelemisesta eniten tässä maailmassa. Vanhempi veli taas ei koskaan oppinut ymmärtämään pikkuveljeään ja he kasvoivat nopeasti erilleen.
Aikanaan molemmat pojat päätyivät kouluun, jossa heidät lajiteltiin kuten koko muukin suku, luihuisen. Poika ei koskaan pyrkinyt erottumaan joukosta ja tämä teki kokeet miten ne nyt sattuivat tehdyiksi ja hän ei koskaan tehnyt koulussa mitään mainittavan arvoista vaikka poika katoilikin ahkeraa siihen ei kiinitetty mitään huomiota. Piilotellessaan maailmalta Pariisera harjoitteli ja opiskeli hyvin ahkerasti ja oli monin verroin lahjakaampi ja taitavempi, mitä antoi ymmärtää. Hän suoritti kokeet läpi tismalleen sillä numerolla, jolla hän pääsi eteen päin eikä koskaan hankkinut numeroita, joista isä voisi kehua häntä. Käytös ei kuitenkaan saanut isää lopettamasta kehumistaan vaan tämä löysi aina lahjakkaasti vielä jotain lehkittavaa joten taitojen piilottelusta tuli hiljalleen ennemminkin harratus kuin isän karistamis yritys.
Koulusta päästyään mieheksi kasvanut herrasmies osti itselleen putiikin Viistokujalta, missä hän myi kirjoja. Hän muutti liikkeeseensä asumaan ja kirjakauppa menestyikin pitkien aukioloaikojen ansiosta hyvin nopeasti. Samaan aikaan takahuoneessa alkoi tapahtua. Mies hakki kaikkialta yhä enemmän tietoa ja maagisia välineitä, jotka kaikki eivät olleet niin laillisia. Takahuoneeseen ilmestyi lopulta ovi, joka johti pimeimpien ja kunniattomimpien taikaihmisten alueille ja mies alkoi koota tietoverkostoa. Ei aikaakaan, kun kukaan ei enään tiennyt, mitä kaikkea tämä Punainen Demoni tiesi ja hänen tietolähteistään löytyi aina vastauksia kallista hintaa vastaan. Se mitä Piru ei tiennyt, sen hän sai oikopäätä selville. Kahmittuaan mainetta tiedon kerääjänä demoni myöntyi myös palkkamurhajaksi. Nopeasti hänen hintansa kohosivat, sillä hän pystyi toteuttamaan villeimmätkin toiveet täyttäen kaikki toivotut ehdot. Ne jotka halusivat taiteellisen kipua ja inhimmillisyyttä rikkovan kohtalon vihamiehelleen kääntyivät tämän taitelijan puoleen. Punainen demoni onnistui piilottamaan kulkureittinsä pimeille kujille nin hyvin, ettei sitä ole löydetty, ja hänet sai kiinni eräästä tietystä punaisesta huoneesta ainoastaan uudenkuun aikaan, mikä samaan aikaan ärsytti että ihastutti hänen asiakkaitaan. Aluksi Pariisera jakoi tietojaan näkösuojan takaa, mutta kun panokset kovenivat, nevottelijat halusivat yhä useammin nähdä, kenen kanssa he keskustelivat. Niinpä Pariisera kehitteli itselleen harhauttavan muodon muutoksen ja ilmestyi asiakkaittensa eteen täyspunaisessa asussa, silmät loihdittuina punaisiksi ja kasvot peitettyinä punaisella huivilla. Tämä oli hetki, jolloin hän sai suorastaan rytinällä nimen Punainen Demoni. Samaan aikaan Pariisera tehosti uutta harhautustaan sillä, että piti liikkeissään aina päässään hattua, jolloin tämän hiukset eivät näkyneet ja vaatetus oli aina kaikkea muuta kuin punainen. Hän jopa hankki silmälasit valitelen näön huonontumistaan. Parin jännittävän kuukauden jälkeen kävi ilmi, että Pariisera oli onnistuneesti tehnyt itselleen kaksoisidentiteetin. Hän oli samaan aikaan tylsän näköinen vähä puheinen kirjakauppias ja hurjan näköinen Punainen Demoni. Kukaan ei lähtenyt edes unissaan yhdistämään näitä kahta hahmoa, sillä olihan Pariisera Monoceros aika lahjaton ja tylsä velho, mutta Punainen Demoni häikäisevä ja uskomaton. Heillä ei ole mitään yhteistä ja kaikilta muilta, paitsi perheeltä unohtui, että Pariiseralla oli punaiset hiukset. Perhe ei kuitenkaan tule yhdistäneeksi myöskään Punaista Demonia heidän Pariiseraan, joten perheen isä ei tule kailottaneeksi kenellekään miten hänen poikansa oli uskomaton Punainen Demoni.
Voldemortin aika kautena Pariisera asuu yhä yksin kirjakauppansa takahuoneessa, kun hänen veljensä on saanut tyttären. Koko muu perhe palvelee Voldemortia, paitsi Pariisera, joka kirjakauppiaana väittää, että hänen lahjoillaan hän olisi hyödytön apumies. Myöskään Punaisena Demonina hän ei liittynyt kenenkään alaiseksi, vaan sen siaan hän myi palveluksiaan pimeyden ruhtinaalle roimalla ihailijan alennuksella. Voldemorttia ei tosiaan kiinnostanut vähääkään Pariisera ja Punaisen Demonin veto taas herätti hänessä suurta huvittuneisuutta. Voldemort tavallaan kuitenkin näki ihan kannattavana sen, että tämä sai käyttää Punaista Demonia tavallaan joukkojen ulkopuolisena voimana ja tästä syystä Pariiseran toivoma asetelma tuli käytäntöön. Voldemort ei tainnut huomata kahden henkilön yhtäläisyyttä lähinnä sen takia, koska häntä ei suuremmin kiinnostanut kaivella miehen päätä kuin vain siinä kohtaa, oliko tämä hänelle uskollinen.
Voldemort yritti aikoinaan saada tietoja Potterista ja eräistä tietyistä legendoina pidetyistä esineistä, mutta Punainen pidu, joka tunsi esineiden ja kohteen arvon ja merkityksen pyysi yllättäen niin älyttömän suurta summaa, että Voldemort epäili vahvasti, että aiemmat alennukset olivat ainoastaan osoitus siitä, että hänen kannattaisi maksaa kohtuuttomia näistä tärkeistä tiedoista Punaiselle Pirulle. Se oli ensimmäinen kerta, kun Voldemort kävi Demonin kimppuun mutta Pirun onnistui kadota yhtä tehokkaasti kuin Potterkin oli kadonnut. Tämän jälkeen Demoni on aina ilmestynyt ja kadonnut Voldemortille niin useaan otteeseen, että loppu kausinaan Voldemort ei ketään muuta Potterin lisäksi vihannutkaan niin paljon kuin Pirua itseään. Pieniä tietoja häneltä sai helposti ja vähällä summalla, mutta isoja summia Voldemort ei halunnut ylpeänä maksaa jostain räkänokasta ja sauvasta jotka hän uskoi löytävänsä ihan omin nokkineensakin. Punainen Piru oli silloin vaivihkaa vaikeuttanut Voldemortin etsintä töitä ihan oman hyötynsä nimeen ja oli tavallaan auttanut huomaamattomasti Potteria ja vaikeuttanut voldemortin etsintöjä huomaamatta usein pienin teoin. Samaan aikaan Voldemort oli niin suutahtanut Pirulle, että halusi tämän päiviltä ja antoi tälle maksua vastaan niin vaikean tehtävän että ei uskonut tämän selviävän siitä hengissä. Tehtävä olikin niin vaikea, että hän ensimmäistä kertaa joutui epäonnistumaan tehtävässään, mutta hän piakkoin korjasi tilanteen uudella monimutkaisemmalla suunitelmalla. Palattuaan tehtävältään maailma oli pyörähtänyt jälleen, ja Voldemort oli kuollut ja auroreita johti poika joka elää.
Vasta Voldemortin kuoltua tieto Punaisesta Demoni levisi myös pimeiden katujen julkiselle puolelle, minkä jälkeen tiedot ovat alkaneet vuotaa valtavasta verkosta, jonka Pariisera oli tähän mennessä pystynyt pitämään hämmästyttävällä tavalla kasassa. Punainen Demoni oli näet mainettaan levittäessään ollut harvinaisen näkyvästi myös voldemortin palkkamiehenä. Voldemort oli ollut hyvin tyytyväinen Punaisen Demonin taiteelliseen otteeseen tuhota ja kiduttaa, tuoteuttaa tehtäviään vailla ainoatakaan virhettä. Nyt usean Kuolonsyöjän suusta alkoi valua tietoja Punaisesta Demonista joka oli ties kuinka kauan toteuttanut pimeitä toiveita suurista maksuista ja tämä oli Voldemortin yhtiä lähimpiä miehiä, jotka eivät olleet saaneet pimeänpiirtoa käteensä. Pariisera Monoceros teki kaikkensa pysyäkseen puhtaana tästä epävakaasta tilanteesta, mutta ei lakkauttanut Punaisen Demonin palveluksia edes Voldemortin kuoleman jälkeen. Useita vuosia Punainen Demoni olikin ainoa suurrikollisuus ongelma ja jollain ihmeellisillä keinoilla tätä ei koskaan saatu kiinni, vaikka Demoni yhä tavoitti asiakkaansa mutta ilmestymällä heidän luokseen, eikä enään punaiseen huoneeseen jota tarkkailtiin altiisti. Pariisera listi ne ainoat ihmiset, jotka saattaisivat osata yhdistää hänet Punaiseen Piruun ja he olivat hänen perheensä. Eloon jäivät ainoastaan Veljen tytär ja tämä vaimo, sillä hän ei kyennyt löytämään heidän mielestään viitteitä uhkaaviin tietoihin. Hän sai kuolemat näyttämään itsemurhilta ja motiiveiksi todettiin kiinni jäämisen pelko, sillä taikaministeriö oli ollut pidemmän aikaa näiden henkilöiden perässä.
Perheen tappon jälkeen Punainen Piru luuli olevansa turvassa ja jatkoi työtään kunnes eräänä arvaamattomana päivänä taikaministeriön velhot vain ilmestyivät Pariiseran kirjakauppaan ja pidättivät tämän. Pariisera oletti, ettei heillä olisi mitään näyttöä häntä vastaan, joten hän esitti yhä taitamattoman kauppiaan roolia ja jäi kiinni vastarinnatta. Vasta tuomioistuimen edessä Pariisera sai tietää, että hänet oli saatu kiinni Punaisena Piruna ja hänet tuomittiin elinkautiseen. Pariisera väitteli kiivaasti tuomariston kanssa, mutta hän ei koskaan saanut selville, millä näytöllä hänet todettiin syyliseksi. Jokin nimettömänä pysynyt tietolähde oli vain sanonut, että kokeilkaapa pidättää Pariisera Monoceros, paljostako vetoa, että Punainen Piru katoaa. Edes sauvasta tuomaristo ei voinut saada todistus materiaalia, sillä mies oli hankkinut uuden identiteettinsä mukana uuden sauvan, jota tämä oli käyttänyt kirjakauppiaana moniin harvinaisen tylsiin ja epämielenkiintoisiin loitsuihin. Pariisera jopa arvelee, että oli mahdollista, että sauvakauppias oli ainoa, joka oli saattanut arvata yhtälön, uusi sauva ensimmäiset myöhemmin tiedetyt Punaisen Pirun teot. Punaisen Demonin kiinni otossa oltiin valmiita vaikka arvaamaan tekijä parempien tietojen puutteessa, ja niin he tekivät. He arvasivat, että Punainen Demoni olisi Pariisera Monoceros ja passittivat tämän mahdollisimman voimakkaalla vartiolla ilmaan mitään hänelle aiemmin kuuluneita välineitä ja omaisuutta, Azkabaniin.
Ja kas kummaa, Punainen Piru katosi eikä hänestä kuultu enään. Onkin jo virallistettu se tieto että vankilassa nopeasti seonnut kirjakauppias olikin kuuluisa nerokas manipuloja, taktiikko ja palkkamurha taiteilija, Punainen Demoni. Ja nyt kun tämä haahuaakin punaiset hiukset valloillaan vankilassa, Punaisen Pirun tunteneet ihan ihmettelevät, miten eivät olleet aiemmin huomanneet yhtäläisyyttä. Jää nähtäväksi, onko Punaisesta Demonista tullut pelkkä sekoileva hullu, vai piileekö järjettömyyden takana yhä tuo pirullinen manipuloija, jolla on aina suunitelma kaikkeen.
Pariisera julistettiin Punaiseksi Demoniksi samaan aikaan kun tämä kilahti ja tappoi huone toverinsa. Tämän jälkeen Punaista Demonia on pidetty enimmäkseen omassa yksityissellissä vastaavien vankien menetysten estmiseksi. Murha tai mieletön tappo tapahtui siten, että Demoni puri uhrinsa kaulan auki tämän nukkuessa ja raateli kynsin ja hampain sellitoverinsa järkyttävään kuntoon.

Boonus tietoja:
+Pariisera on erään toisen hahmoni Milanera Monoceroksen veljentytär, jonka hän tosiaan jätti henkiin.
+Pariiseralla oli suurempiakin suunitelmia kuin pelkäksi palkkamurhaajaksi jääminen, mutta maailma mahtaa olla helvetin onnellinen, etteivät saaneet koskaan tietää, mikä se oli.
+Punaisen Demonin rahakätköä ei ole vieläkään löydetty, eikä tietoa ole saatu puristettua miehestä ulos. Punaisen Pirun maallinen omaisuus tuntuu kadonneen kuin tuhkatuuleen, mutta jossain se on ja odottaa löytäjäänsä.
+Punainen Piru on niitä harvoja ihmisiä, jotka pystyivät valehtelmaan Voldemortille jäämättä siitä kiinni
+Pariisera vihaa punaista, mikä on ehkä hänen suurin ristiriitansa.
+Elävien ihmisten tiedossa on Punaisen Pirun rikoksista ainoastaan tieto rikoksesta ja lopputulos, mutta ei koskaan toteutus tapaa eikä kukaan varsinaisesti tunne lopulta Punaisen Demonin todellisia kykyjä. Myös Punaisen pirun palvelusten hinnat ovat yleisemmässäkin tiedossa.
tallennettu
Sivuja: [1]
  Tulostusversio  
 
Siirry: