Tarinoita kirjahyllyssä

[Miss]

7.1.98

Rauhallinen aamu ja toivoi, että se jatkaisi myös iltaan asti. Siitä kuitenkaan ei ollut tietoa, koska tämä oli melkein hullujen talo. Vankiassa kaikkea voi tapahtua ja se meinasi, että silmät, korvat ja vaistot kannattaa olla aina päällä. Ainoastaan yö lukitussa sellissa sai pientä rentouttumista. Ainakin Eleanora on pystynyt pitämään itsensä pois ongelmista tähän mennestä. Toivoi, että pysyisi poissa ongelmista.
Nyt uutta paikkassa oltiin ja ihan kokonaan ei tuntenut paikkoja. Jollakin hyvillä mielin Eleanora oli eksynyt kirjojen huoneeseen. Olihan jästien vankiloissa myös kirjasto huone. Kirjasto paras paikka missä voi saada uutta tietoa. Ketään ei ollut tullut näin aamusta paikalla. Elea katseli ympärilleen ja alkoi etsiä mielen kiintoisia kertomuksia. Saatuaan ensimmäisen kirjan käsiinsä ja aletessaan lukemaan sitä. Sai Eleanora käsityksen siitä, että kirjat olivat lian velhomaisia kertomuksia. Jokainen kirja oli nähtävästi elämän kertaa. Raskaati hän huokaisi ja alkoi tuumia. Olisiko hänelle hyötyä, jos hän lukisi kaikki kirjat lävitse ja vasta sen jälkeen tuumaisia karku matkan suunitelmaa.
Ensimmäinen kirja ei ollut kiinostava ja laittoi kirjan paikoilleensa. Sitten hän päätti ottaa se kirja mikä oli kaikkein eniten kulut. Se pitäisi olla suosituin lukemis kirja tai vangit ova kirjoitellut rakkaus kireitä toisilleen salaisella kielellä. Toisinaan oli Elealle vaikea valita, koska kaikki kirjat näyttivät kulunneilta ja välimättömästi annettu mennä huonoon kuntoon. Päättäessä ottaa pikaisesti, jonkun kirjan ettei menisi vaikeuksien puoleen. Siihen kirjaan oli kirjoitettu sivuun joitakin ihmeelisiä merkkejä. Itse kirja oli hyvän makuinen lukea. Niin hän jatkoi lukemista ja samassa valui lattialle lukemaan kirjaa.

//Avoin, Tököinen alku//

[Odoshi]

//liityin seuraan 8D sori, ei tullu nyt mitään kovin erikoista tähänkään (eka viestini tällä foorumilla..) kun oli muutenkin kiire kirjoittaa.//

Emily Archer

Emily saapui heti aamusta kirjastoon uskoen ettei siellä vielä tähän aikaan aamusta olisi ketään. Hän halusi selailla kirjoja rauhassa, jos löytäisi jotain mielenkiintoista luettavaa. Saavuttuaan hyllyjen luokse hän alkoi tutkia erilaisia vanhoja kirjoja. Osa kertoivat kuuluisista velhoista, toiset taas taikuudesta. Emilyllä oli tarkoitus löytää jotain hyödyllistä, vai mitä hyötyä mistään olisi kun hän olisi kuitenkin loppuikänsä täällä. Ellei pystyisi pakenamaan. Ajatus ei kuitenkaan ollut kovin mahdollinen, olihan tämä paikka sentään parhaiten vartioitu velhovankila, vai oliko enää kun Ankeuttajia ei ollut? Ankeuttajien poistuminen oli parantunanut Emilyn olotilaa, sillä niiden läsnäolo oli vienyt hänet aikaisemmin melkein järjiltään. Nyt nainen kuljeskeli pitkin hyllyrivejä täysin ajatuksissaan heilauttaen välillä etuhiuksensa pois silmien edestä.

''Ei mitään mielenkiintoista'' Emily totesi ja loi paheksuvan katseen hyllyyn, jossa oli useita kirjoja. Hän oli jo päättänyt lähteä kirjastolle kun huomasi lattialla ruskea hiuksisen noidan. Hänen mielenkiintonsa nousi, aamu ei ollut alkanut hyvin ja nyt joku toinenkin oli jo kirjastossa häiritsemässä häntä.
''Mitä sinä täällä teet?'' Emily tiuskaisi naiselle, joka oli vajonnut lattialle lukemaan. Kysymys oli toisaalta turha ja Emily tiesi sen itsekkin. Näkihän sen, nainen luki kirjaa. Hän jäi vaitonnaisena tuijottamaan naista odottaen, että se kiinnittäisi huomionsa häneen edes jollain tapaa, vaikka vastaamalla kysymykseen. Jo parin sekunnin kuluttua Emily alkoi menettää hermojaan pelkkään odottamiseen. Näytti sille, että toinen oli todella kiinnostunut kirjastaan. Katsellen hetken, kuinka tuon naisen ruskeat hiukset valuivat maata pitkin ja kuinka nainen käänteli sivuja kirjassaan. Emily päätti hetken mielijohteesta saada naisen huomion, vaikka väkisin.

''Etkö kuullut mitä kysyin? Kuka sinä oikein olet?'' musta hiuksinen velhonainen tiuskaisi heilauttaessaan päätään niin, että hiukset valuivat taas osittain silmille. Silmille, jotka näyttivät väsyneiltä ja hieman rasittuneille. Niistä kuitenkin hehkui aliarvioiva ilme toiseen noitaan, joka ei vieläkään ollut kiinnittänyt huomiotaan pois kirjasta. Toistettuaan kysymyksensä Emily päätti odottaa tai poistua paikalta.

[Miss]

Eleanora jatkoi lukemistaansa mitä oli jonkun aikaa lukenut. Mitä ympärillä oikein tapahtui sai nyt olla. Hän halusi ainaostaan lukea mitä oli aloittanut. Lukiessaan jonkinlaiset merkit kiinnostivat ja Elea halusi alkaa niitä ratkomaan. Aloitessaan ratkomaan Elea ei huomannut, että kirjastoon tuli muitakin. Vapaasti hän antoi toisen olla, koska halusi keskittyä omaan kirjaansa. Aiutomaattisesti kirjan syystä Elea ei kuullut tai keskittynyt toiseen kysymykseen. Hän ei uskonut, että kysymys tulisi hänelle. Alkaessa ratkaista ensimmäistä pulmaa niin Elea keskeytti lukemiseen. Kirjan takaa silmät siirtyivät kysyjään. Toinen näytti hyvin närtyiseltä Elean silmissä, mutta hän ei halunnut joutua minkäälaiseen pulaan.
" Luen kirjaa. " Lyhyesti Eleanora vastasi toisen kysyntää.
Toiseen sanomaan hän ei ollut valmiina vastaamaan, koska toinen saisi kysyä kohteliaammin. Vaikka olisivat vankilassa niin ei kannattaisi elää villinä, koska se toi takaisin vankilaan. Sen sijaan Elea hymyili vastapuolella olevalle naiselle.

[Odoshi]

Emily Archer

Naisen vastaus ei tyydyttänyt tätä mustatukkaista naista, jonka päivä oli alkanut jo muutenkin huonosti. Kun nainen ei vastannut hänen kysymykseensä hän mulkaisi tätä kerran päättäen sen jälkeen jatkaa keskustelua hivenen kohteliaammin.

''Kysyin, mikä sinun nimesi on?'' Emily kysyi nyt hillitymmin, mutta tarkkaillen toista tarkasti kuin arvioiden. Kirjasto vaikutti heidän lisäkseen täysin autiolta ja hiljaisuus oli langennut heidän väliinsä kuten myös heidän ympärilleen. Odottomatta toisen naisen vastausta Emily päätteli esitellä itsensä ja nosti ylpeänä päätään katsoen vieraaseen noitaan.
''Minä olen Archer'' hän sanoi kylmällä ja korkealla äänellä. Tumma noita oli jättänyt tarkoituksellaan mainitsematta etunimeään, sillä hän ei pitänyt siitä että velhot ja noidat kutsuivat häntä etunimellään, jonka oli saanut kuraveriseltä äidiltään. Archerille nimi oli kuin häpeä tahra hänen ylväässä sukunimessään.

Tuntemattoman noitavangin vastausta odotellessa Emily alkoi taas katselle korkeita kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä kirjoja.
Hän ei ollut varma aikoiko tuo toinen noitavanki vastata hänen kysymykseen, joten hän tutki kirjojen nimiä rauhassa odotellen millaisen vastauksen hän saisi. Noita ei ainakaan vaikuttanut haluavan riitaa.

[Miss]

Nainen näytti hyvin kärskyseiltä tyypiltä. Se ihmetytti Eleaa, mutta pian sai kuulla ja ymmärtää.
" Ou! Olen Eleanora. " Elea esitteli itsensä.
Hän ei ollut varma tyyntyisikö tuo nainen sanomaansa. Mitä nyt nainen ajattelisi hänestä? Tulisiko huutia hänen nimestäänsä? Edessä olevaa naista sai pelätä, mutta Elea yritti pitää pelon poissa ajatuksistaansa. Sukunimeä hän ei halunnut sanoa, koska siitä nopeammin voisi päätellä verisyydensä. Siitä hän oli varma, että kuraveriset saisivat kutia vankilassa, kuin maailman saa kutia.
Miten nainen loppujen lopuksi esitteli itsensä sai Elea tuntemaan ympäristön kylmäksi. Juuri tuollaisia noitia hänen pitäisi varoa tässä vankilassa. Hän ei halunnut joutua minkälaiseen ongelmaan.
" Hauska tutustua. Luotteko jonkinlaista jännittävää kirjaa? " Ystävällisesti hän kysyi.
Ehkä hänen ei olisi pitänyt tehdä tällaista, koska tämä vetäisi hänet syvemmälle noidan kehään mistä olisi vaikea päästä pois.

[Odoshi]

Toisen noidan vastattua Archerin kysymykseen hän käänsi katseensa pois kirjahyllystä ja tutkaili nyt naista. ''Eleanora'' tummahiuksinen nainen toisti puoliksi itsekseen katsellen edelleen vihreillä silmillä ruskea hiuksista noitaa hänen edessään, jota ei tunnistanut entuudestaan. Muutamien vankien nimiä hän oli kuullut tai nähdyt heidät lehdissä. Jostain syystä Eleanoran nimestä Emily Archer ei ollut koskaan kuullutkaan. Samassa loukussahan he olivat - tässä kylmässä tummaseinäisessä vankilassa keskellä merta. Emily vilkaisi syrjäsilmällä myös kirjaa mitä Eleanoraksi esittäytynyt nainen luki ja hätkähti hieman huomatessaan naisen ilmeesta pelon? Vai oliko se pelko siitä Emily ei ollut varma.

Noidan jatkettua keskustelua Emily kuunteli hänen ystävällistä äänen sävyään ja tuhahti aluksi vain vaisusti vilkaisten samalla edessään olevaa hyllyriviä.
''En ole löytänyt mitään mielenkiintoista...'' Archer totesi painottaen jostain syystä enemmän viimeistä sanaa ja katseli edelleen hyllyjä, joista hän ehkä voisi jopa löytää jotain mielenkiintoista. Vaikka tuskin velhovankilasta, jossa oli sisällä useita pimeyden velhoja löytyisi mitään pimeyden voimiin viittaavaakaan tai kiellettyjä taikajuomia. Tyytymättömänä etsintöihinsä Archer käännähti hyllyriviltä kohti Eleanoraa ja päätti, että tästä reissusta olisi parempi olla hyötyäkin.

''Miksi sinä jouduit tänne, azkabaniin?'' Archer kysyi yllättäen. Hän halusi tietää toisista vangeista asioita, syitä ja heidän tarkoitus periään. Hyvät suhteet voisivat myös olla apu pakenemiseen Azkabanista. Hänen mieleensä tulvahti muisto suuresta ilmoituksesta vanhassa päivän profeetassa 'joukkopako azkabanista'. Sen oli oltava mahdollista, jos silloinkin useita tarkoin vartioituja vankeja oli karannut. Hänen ajatuksensa karkasivat hänen odotellessa naisen vastausta. Myös Archer valui lattialle istumaan aika lähelle juuri tapaamaansa noitaa niin että hänen musta hameensa valui kauniisti lattiaa pitkin. 'Sirius Musta karannut Azkabanista' hän oli ensimmäinen, kun ankeuttajat olivat vielä vartijoina ministeriön puolella ilman ulkoista apua. Kuinka hän oli sen tehnyt....hän oli kuullut tarinoita Sirius Mustasta, velhosta, joka oli Harry Potterin kummisetä, uskottiin palvelleen Pimeyden Lordia...hän oli feeniksin killassa. Ajatuksissaan ja pohdinnoissaan hän tajusi suustaan lipsahtaneen jo toisen kysymyksen entisen perään, kun oli hukkunut aluksi omiin ajatuksiinsa.

''Onko täällä vanhoja päivän pfofeettoja, Eleanora?'' Archer kysyi, hänen päivänsä oli parantunut. Silmissä hehkui kiihto, uteliaisuus ja uhkarohkeus. Ehkä hän sittenkin löytäisi jotain. Hän oli jo unohtanut toisen naisen tarkoitusperät, syyt azkabanissa oloon kuten myös hänen sukujuurensa, niille oli aikansa Emily Archer ajatteli vihreiden silmien kiiluessa.

[Miss]

Hetken hän katsoi, kunnes hänen päänsä käänyi katsomaan kirjaansa. Hän jatkoi kirjan lukemista hyvin mielelään. Samalla hän keskittyi todella helposti naisen sanomaan, jos hän puhuisi hänelle. Samaa virhettä hän ei tee uudestaan. Hän ei voinut ymmärtää miksi nainen toisti hänen nimensä. Hänen nimensä oli hirveä nähtävästi.
Kirjan lukeminen keskeentyi ja silmät alkoivat tuijottamaan tyhjyyteen. Alkaisiko hän kertomaan tuntemattomalle vangille hänen tuomionsa? Eihän voisi tehdä sellaista. Mitä toinen saisi siitä ajatuksia hänen sanomastaan.
" Uskoisin samanlaista mitä sinä. Mitä oikeastaan kaikki ovat tehneet enemmäkseen. " Elea sanoi.
Hän uskoi, että kaikki on ainakin murhasta tulleita ja kidutus ja muut olisivat tulleet lisä tavarana.

Silmät olivat jälleen mennyt kirjaan, mutta ennen pitkään silmät olivat kääntymään naista. Katseensa olivat samalla tasolla mitä itse oli, kun noita oli istunut myös lattialle. Elea ylläyttyi kunnolla naisen kysynnästä. Samalla hän ihmetytti miksi hän kysyi tiesikö vanhoista päivän profeetasta. Valitettavasti hän tiesi, mutta uteliaisuus nousi Eleanoran kasvoilla. Miksi naista kiinnosti vanhan lehdet? Varmasti se pitäisi olla pakoa, kun kaikki havittelee pakon suunittelua.
" Onko sinullakin mieli havitella pakoa pääsemistä? " Uteliaana Eleanora kysyi.
Samassa hän nousi ylös ja katsoi ovelle, että vartioita ei näkynyt. Yhden hyllykön sivuun meni ja koputti hiljaa käsilläänsä. Ennen pitkään Elean käsissä oli pinka vanhoja sanomalehtiä.
" Suosittelen palauttamaan nämä takaisin paikoilleen, koska piillottaja ei varmaan pidä siitä keräillyt paperit olisivat hävinneet. Jos haluaa uudemman kerran lukea. " Elea sanoi.
Hän antoi paperi nimut neidille. Paperi lehdet olivat parisen vuotta vanhoja. Elea oli löytänyt monta pinkaan, mutta näytti naiselle yhden jakson. Hän uskoi, että nainen halusi nähdä mitä oli tapahtunut kymmenen vuoden sisällä.
" Voinko minä auttaa jollakin tavalla mitä etsit lehdistä? " Elea kysyi.

[Odoshi]

Tumma noitavanki harmistui, kun ei saanut kuulla toisen syytä azkabanissa oloon, mutta lauseen kuullessaan hän uskoi olevan samalla puolella. Luultavasti toinenkin oli kiduttanut, ehkä jopa tappanut jästejä. Tiesiköhän nainen jotain hänestä entuudestaan.
''Niin..monilla meillä on kuitenkin omat syymme'' Archer vastasi, muttei jatkanut sen enempää kyselemistä toisen vangin rikoksista.

Yllättäen kysytty kysymys siitä oliko hän suunnittelemassa pakoa hätkähdytti Emilya hieman. Mutta kun hän hetken mietti ennen vastaamistaan hän uskoi, että Eleanoraksi esittäytynyt nainen vain arvasi. Sitähän kaikki tässä vankilassa himoitsivat, pakoa. Hän päätti olla rehellinen, koska uskoi saavansa naiselta apua, eikä nainen vaikuttanut millään tapaa vastahakoiselta tai pelästyneeltä puhuessaan hänen kanssaan. Emily vilkaisi vihreillä silmillään naista ja puhui sitten hiljaisella, mutta selkeällä äänellä vieressä olevalle noita vangille.
''Kyllä, haluan pois. Kukapa täältä ei haluaisi, vaikkei ankeuttajia olekkaan enää...'' hän mietti hetken ja ajatteli sitten varmistautua siitä, että toinen halusi samaa kysymällä ''Haluaisitko sinäkin pois täältä?''.


Naisen hakiessa lehtiä Archer seurasi tarkkaan mistä tämä otti ne ja oli varma, että näistä hän löytäisi etsimänsä. Kasa vanhoja päivänprofeettoja oli varmasti täynnä tietoa joukkopaosta ja täynnä taustatietoa Sirius Mustasta. Olihan häntä suuresti epäilty pimeän lordin kannattamisesta, mutta myöhemmin oli selvinnyt hänen syyttömyyteemnsä. Syytön tai ei , pakoon hän oli päässyt.

Vaikkei Emily Archer luottanut kovinkaan moniin hän uskoi, että tuosta toisesta noitavangista voisi olla apia, ja koska vartioitakaan ei näkynyt hän aikoi kertoa tarkoituksensa.
''Tarvitsin Profeetat, taustalukemiseksi. Etsin vanhoja artikkeleita  viimeisimmistä paoista Azkabanista, samoin kuin Sirius Mustasta ja paosta...sieltä voisi saada pari hyvää hmm vinkkiä.'' Archer sanoi ja kiinnitti vihreät silmänsä taas suoraan toiseen noita vankiin ja hymyili tälle kylmää, mutta selkeästi hymyntapaista hymyään.

[Miss]

Pieni nyökkäys tuli, kun nainen oli toisinaan oikeassa. Kaikki varmaakin oli tehnyt samanlaista rikosta, mutta syyt olisivat täysin omia. Hän ei voisi mitenkään samoista syistä murhata mitä vasta puolella olevaa noitavangilla oli. Omat syyt tulivat omista menneisyydestäänsä ja muististaansa. Muistista se, että mikälaisenaa paha tapahtuma on jäänyt muistiin.
Elea hymyin naurahti Archer kysynnälle mikä oli kimmonnut takaisin.
" Tietenkin minä haluan karata pois täältä, mutta valitettavasti en aijo kertoa milloin se onnistuu. Oikeastaan minulla ei ole edes suunitelmaakaan. " Elea sanoi hyvän uskoisena.
Se oli toisinaan totta mitä hän oli sanonnut. Elea ei oikein halunnut kumpania pakosalle, koska se toisi tulevaisuudessa ongelmia. Hänellä oli osittainen suunitelma, mutta oli hyvin hankalaa suunitella taikasauvan hankinta ja itsenään se koko pako.

" Niimpä tietenkin. Se oli kyllä ihmeelistä, kuinka Sirius tekisen. Varmaakin täytyy olla sukua mustalle, että tajuaa sen. " Elea sanoi, mutta yritti saada lauseesta jonkun takia hupaisan.
Ruskeat silmät kääntyivät lukemaan lehtiä, jos hän löytäisi jotain hyviä pätkiä azkabanista. Lehtien julkaisu päivät Elea otti hyvin mieleensä ja samoin pää otsikot ja kohut mitä oli tarjottu sinä päiväksi. Oman kirjan sivuaminen sai tapahtua.
" Kelpaako vuorilta pakomatka. Noita pääsee ulos pakoon lohikäärmeen luolasta. " Eleanora sanoi.

[Odoshi]

Emily istuskeli ja kuunteli mitä naisella oli sanottavanaan ja pettyi hieman ettei naisella ollut sen enempää suunnitelmia pakoonsa kuin hänellä itselläänkään.
''Niin, suunnitelmien kehittäminen on hankalaa...kumpa vain olisi sauva..'' Emily sanoi puoliksi itsekseen ja puoliksi Elealle. Hän todella tarvitsisi sauvaa. Tai tarvikkeita vahvan taikajuoman tekemiseen. Sekään kuitenkaan ei olisi mahdollista, koska vartijat tuskin antaisivat lupaa luoda omia seoksia ilman heidän tietämättään mitä sillä aikoi. Elea puhui hieman Mustasta ja kuunteli mitä mieltä hän oli, vai pitäisi olla sukua Mustalle.
''Sukua Mustalle? Siitä voisi olla apua, jos tuntisi edes jonkun Mustan tai jos hänen sukulaisiaan olisi täällä, vaikka aika todennäköisesti he olisivat paenneet, jos tietäisivät kuinka. Heidän sukunsa taisi kuitenkin kuolla, kun Sirius kuoli. Paitsi, että taitaahan heidän sukuunsa vielä kuulua Narcissa Malfoy, ja se eräs Tonks. Tonks kuitenkin tietämäni mukaan käänsi selkänsä suvulleen naimalla jästisyntyisen ja nyt hän kaitsee sudenpentua...'' Emily selitti Elealle. Olihan hän kuullut paljonkin ja seurannut lehtiä, kun oli vielä vapaana ja aika paljon saanut selville vankilassa ollessaankin. Malfoyt olivat tunnettu suku ja Lucius oli itsekkin ollu Azkabanissa, kuten myös Lestranget. Andromeda taas oli ollut Mustien suvun häpeä nai jästisyntyisen ja vähänkin asioita kuuntelevat olivat kuullet, että nyt siinä suvussa oli ihmissuden poikakin. Hänellä itsellään ei ollut lapsia, mutta jos joskus pääsisi pois Azkabanista hän naisi puhdasverisen olihan se hänen mielestään ainut oikea verilinja.

Emily kuitenkin jätti tuon asian sikseen ja selasi taas lehtiä ja otti käteensä lehden, jossa puhuttiin Azkabanin joukkopaosta. Silloinhan se oli ollut helppoa, kun ei ollut vartijoita ankeuttajien vaihtaessa puoltaan pimeän Lordin hallintaan. Nyt tuskin vartijat ottaisivat lakkoa vaikka kuinka haluaisivat.

''Hmm vuorilta pako matka?''  Emily hätkähti tullessaan taas ajatuksiinsa miettiessään vankeja, jotka olivat päässeet pakoon kuten myös puhdasverisyys pakkomiellettään. Hän otti kirjan ja vilkaisi sitä selaten muutamia sivuja. Ihan tälläistä hän ei ollut etsinyt, vaikka siitäkin voisi löytyä jotain mielenkiintoista tai olla muuten vain mielenkiintoista luettavaa.
''Ei..vaikka voisi tämä olla ihan mielenkiintoinen'' hän sanoi lopulta ehkä hivenen arvostelevasti ja tyrkkäsi kirjan lehtikasan viereen. Sitten hän muisti, että oli hetki sitten miettinyt taikajuomien valmistamista, se oli hänen intohimonsa koulussa, kuten edelleenkin. Ainahan sitä voisi opetella uutta, vaikka niitä ei voisikaan toteuttaa, vaikka mistäpä tuota tietää.
''Öh, löytyykö täältä kirjaa kuin 'Liemistä tenhoavimmat'? Minulla oli se, ennenkuin päädyin tänne.'' hän kysyi, koska vaikutti että Elea tunsi kirjaston yllättävän hyvin.

[Miss]

" Sauvan kanssa olisi tietenkin helpompi tehdä kaikki ongelmat pois järjestyksessä. Eiköhän me jossain vaiheessa keksitään ulos pääsyä, kun ovat jästit vangit päässyt jästien vankiloista paitsi niillä vartioilla ei ollut sauvaa. " Elea yritti sano jotain iloisempaa toiselle, kun toinen näytti niin myytin murtuneena.
Nähtävästi Musta suku ei ollut hyvä vaihto ehto. Olihan pakko olla Musta sukulaisia tässä vankilassa jossain? Voisiko olla, että valenimellä täälä ja elännytkin vale nimellä?
" Tota en ole kuullut, että Tonks olisi pettänyt, mutta eikö hänen äitinsä pettänyt? " Elea kysyi ja hän oli hämillään.

Hänelle oli uutisoitu nähtävästi hieman jälkeen päin niin, kuin aina. Tai jollakin tavalla se uutinen oli mennyt ohi korvien. Jossakin kohdassa oli mennyt ajatukset ymmällään, koska hänen muistikuvansa kertoi, että Toksin äiti olisi Narciskan sisko. Siinä samassa mitä oli silloin yhtenä päivänä etsinyt sen tietyn velhon sukulaisia ja katsoi olivatko he hänen sukulaisia. Harmi, että Elea ei ehtinyt mennä niiden kimppuun, kun sitä ennen oli joutunut tänne. Silloin sukutaulu näytti, että melkein jokaisen kautta oli tullut musta perheeseen. Melkein kaikkien perheessä oli mustaa suvussa. Onneksi hänellä ei ollut, kun oli kuraverisesti syntynyt.
" Jos lahjoituksella pääsisi johonkin ja vähän käyttää naisellisuutta. " Eleanora sanoi mietiskellen ääneen ja selaisi lehteä.

Niin Elea puhunnut pako vuorilta. Ainakin omasta mielestään se oli todella hyvä kirja. Kaikista tuollaisista olisi mahdollista oppia uutta ja pienesti käyttää omaan käytännössä. Se oli kuitenkin enemmän teoriaa sellaiselta hyvältä teorialta ainakin Elean mielestä.
" Niin. Varmaakin miten kirjoittaja on kirjoittanut aina on oltava pientä todellisuutta. Eihän muuten kirjoja synny. Varsinkin joidenkin velhojen ja noitien elämänkerta milloin saat ainakin vinkkejä, vaikka toisinaan ne voivat olla tylsiä. " Elea pälpätti aika innoissaansa.
Emily kysyi häneltä Elea tuumasi hetken. Nainen ei ollut varma, mutta nimi oli tuttu. Nainen nousi ylös ja kääntyi kirja hyllyyn.
" Valitettavasti sitä ei ole tai se on jollakin lainalla. Mutta kelpaako tämä, kun on sama tekijä? " Elea kysyi.
Hän ei oikein tiennyt mitä nainen ajoi takaa tai tarkalleen etsi. Toisinaan hän ei halunnut olla tiellä, että nainen saisi kunnollista syytä murhata hänet.

[Odoshi]

Emily vastasi poissa olevasti Elealle, kun tämä jatkoi Tonkseista ja Mustien suvusta. Andromedan kaltaisen henkilön ei voisi koskaan olettaa pääsevän pois Azkabanista, nai jästisyntyisen...
''Hmph, vaikea sanoa mitään.. Andromeda Tonksista, entisestä Mustasta ei puhuttu paljoakaan sen jälkeen kun hän nai sen jästisyntyisen Tonksin ja sai sen lapsensa, joka sitten avioitui sen ihmissuden kanssa...tietääkseni hekin ovat nyt kuolleet, lukuun ottamatta sitä nuorinta sudenpentua.'' Emily tiukkaisi ja mietti millaista olisi kasvattaa lasta, joka olisi ihmissusi tai ihmissuden poika. Pelkkä ajatuskin puistatti häntä, puolilajinen.

Hän jatkoi kirjojen ja lehtien selailua samalla, kun kuunteli Elean selitystä kirjoista ja elämän kerroista. Oliko tuo noita lukenut koko kirjaston läpite? Kuinka pitkä tuomio hänellä on ollut... Em mietti hetken naisen puheita ja vilkaisi sitten uudelleen kirjaa vuorilta pako matka. Hän tutkaili sen kansia hetken ja laski sen sitten viereensä kysellen kirjasta liemistä tenhoavimmat, jota ei kuulemma löytynyt. Se oli toisaalta pettymys, sillä siinä kirjassa olisi varmasti ollut tarkka ohje monijuomaliemen valmistukseen. Emily muisti taikajuoman pääpiirteittäin, mutta koska se oli niin vaikea valmistaa hän tarvitsisi ohjeen. Hän kuitenkin otti samankirjoittajan kirjan vastaan, vaikkei hänen haluamaansa kirjaa löytynytkään. Ja mutisi vastauksen Elealle:
''Kiitos..tämä voi tulla hyväksi ilta lukemiseksi, pidän taikajuomien valmistamisesta...'' ja tarkkaili taasen kirjan kansia ja sen vanhoja sivuja. Tämän kirjan juomat eivät olleet yhtä tehokkaita kuin liemistä tenhoavimmissa, mutta ne kiinnostivat Emilyä. Kun hän käänsi sivulle, jolla puhuttiin lemmenjuomista hän tarttui Elean aikaisemmin sanomaan lauseeseen, jonka oli ohittanut puheessa.
''Mitä sinä puhuitkaan naisellisuuden käyttämisestä?'' hän kysyi ja vieno hymy palasi hänen huulilleen.

Voisiko tämä olla ratkaisu?

[Miss]

Se oli hyvä asia, että naiselle kelpuutti se kirja minkä hän oli ainoastaan oli löytynyt. Varmasti kirjassa löytyisi vinkejä aijemmilta velhoilta ja noidilta mitä kannatti kokeilla pääsyä vapaaksi. Kirjoitus olisi varmaakin koodikieltä, että vartijat eivät olet huomanneet.
" Ole hyvä vain. Toivottavasti en joudu sinun kokeilu listaan. " Elea sanoi tai yritti olla vitseliäkäs.
Hän ei oikein tiennyt onnistuiko se vitseliäkys hyvin vai huonosti. Se oli totta, että hän ei halunnut joutua minkäänlaiseen ongelmaan ennen kaikkea toisen uhriksi. Eleanora oli yllättynyt, että naispuolinen oli kiinnostunut liemiin.
" Hyvä sinulle, kun täältä löytyykin todella vanhoja sellaisia reseptejä. " Elea sanoi.

Pieni naurahdus tuli, kun Emily kysyi häneltä uudestaan naisellisuudesta. Oliko naisella mennyt ohi vai oliko hän surkeasti sanonnut tarkoituksensa?
" Tarkoitin sitä, että voisi käyttää hyödykseen naisen varta hämämiseen tai vastaavaan asiaan. Mikä loppujen lopusi voi auttaa pääsyn pois vankilasta. " Elea sanoi.
Vai olivatko velhot niin paljon homoutuneet, että miehestä kannatti enemmän käyttää, kuin naista. Se oli ällöttävää ajatella kaksi miestä, mutta toisinaan se oli ihan ymmärettävää miksi ei kannattaisi naisiin vavahtua.