Vanhoja tuttuja.

[Ayumu]

Scorpius vain pyöritte silmiään Imnominin kiinnostuksen keskittyessä täysin tyttöihin, niimpä tietysti, ei hänellä olisi koskaan mitään mahdollisuuksia Imnominiin, toinen oli komea, hyvän näköinen ja mukava sekä tietysti maailmanluokan huispaaja. Imnomin voisi saada kenet tahansa, joten miksi toinen nyt häneen tyytyisi? Ei miksikään joten hänen olisi selvästi paljon paljon helpompi ja itselleen hävemmän kivuliasta vain unohtaa Imnominiin ehkä liittyvät tunteet samantien. Ja samalla kun tuo katseellaan flirttaili tytöille teki Scorpiuksen mieli hakata päätään seinään, mutta lopulta he kuitenkin pääsivät tyrmiin asti, sekä oleskeluhuoneen sisäänkäynnille, sitten toinen tiedustelikin muistiko hän salasanaa jolloin Scorpius nyökkäsi lausui salasanan ja sitten he astuivatkin sisään oleskeluhuoneeseen jossa luihuistyttö jengi yllättiheidät ja ryntäsi häntä tieltään tönien Imnominin luokse, jolloin hän puolestaan huokaisi syvään astellen makuusaliin jonne jätti laukkunsa ja otti tyylikkään luutansa mukaan astellen sitten oleskeluhuoneeseen istumaan takan eteen erääseen nojatuoleista ja odottamaan josko toinen ehkä jossakin vaiheessa pääsisi faneiltaan viemään oman laukkunsa ja hakemaan luutansa. Itsekseen mököttäen ja Imnominia silloin tällöin katsellen hän istui paikallaan punehtuen kevyesti tajutessaan olevansa hieman mustasukkainen.!

[Miwra]

Imnomin huomasi kyllä Scorpiuksen silmien pyörittelyn ja se sai hänet hämmentymään. Heidän astuessaan Luihuisten oleskeluhuoneeseen Imnomin päättikin tiedustella asiasta Scorpiukselta, mutta hän ei ehtinyt ennen kuin joutui tyttölauman ympäröimäksi.
Toki tytöt mukavia olivat, mutta nyt nämä jo vakavissa määrin estivät häntä lähtemästä huispaamaan! Huispaus oli ehkä ainoa asia, joka päihitti seksikkäät noidatkin!
"T-tytöt hei", Imnomin ynähti hieman turhautuneenakin, muttei saanut minkäänlaista toivomaansa reaktiota aikaan tytöissä. Näiden kädet tuntuivat käyvän melkein joka puolella ja muutama hipaisu suuntautui hänen etumukselleen tai takapuolelleenkin ja Imnomin tuntui jääneensä loukkuun.

Imnomin koetti etsiä Scorpiusta katseellaan, jotta voisi tähän turvautumalla päästä pois tästä tilanteesta, mutta toista ei enää näkynyt missään ja kun hän viimein löysi toisen jälleen, meni tämä itsekseen yhteen nojatuoleista ja jätti hänet vallan huomiotta, vaikka hän selkeästikin kaipasi nyt apua!
"Nyt riittää, jooko!?" Imnomin lopulta karjahti turhautuneena ja marssi tyttölauman läpi hakemaan omia huispausvarusteitaan, joita tietysti koristivat Bulgarian huispausjoukkueen värit.

Imnomin nykäisi huispausvaatteet ylleen ja vähensi hieman omiaan, napaten melkein tuliterän, uuden, mustan luutansa ennen kuin palasi oleskeluhuoneeseen, jossa tyttölauma tuntui yhä odottelevan ja irvistäen Imnomin asteli Scorpiuksen vierelle.
"Mikseivät tytöt kiinnosta sinua?" Imnomin kysyi hämmentyneenä. Toki saattoi olla, että Scorpius oli keskittyneempi opiskeluun kuin tyttöihin, mutta se olisi ollut hyvin outoa tuollaisen ulkonäön omaavalta nuorelta velholta!

[Ayumu]

Scorpius ehti istuskella hyvän aikaa takan edessä lämmittelemässä ja lukea päivän profeettaa sillä aikaa kun Imnomin oli naispuolten faniensa piirittämänä. Eikä hän tyttöjen pälpätykseltä ja melulta edes kuullut  Imnominin karjahdusta saati noiden tunkemisen takia nähnyt Imnominin apua kaipailevia katseita. Lopulta toinen yllättäen kuitenkin saapui täysissä huispaustamineissa ja luuta kädessään hänen luokseen ja kysyi sen kysymyksen minkä hän olisi toivonut toisen jättävän kysymättä arvellen etteivät he pääsisikään nyt huispaamaan sen takia mitä hän oli. Ja kysymyksen kuultuaan hän tuijotti toista silmiin paljon puhuvalla katseella jonka toivoi kertovan miksei. "Mä olen kiinnostunut.. pojista." Scorpius lopulta vastasi vetäen syvään henkeä. "Siksi." Ja niin hän nopeasti nousi tuolilta ja suuntasi rauhallisesti takaisin makuusaliin huolissaan toisen reaktiosta ja siitä olivatko jotkut mahdollisesti kuulleet, tai jos tytöt vaikka pilkkaisivat siitä syystä. Ei sillä ei se häntä paljon haittaisi, ja hän kyllä saisi mokomat pilkkaajat lopettamaan. Mutta ei hän tälläisesta asiasta halunnut olla edes hetkeä pilkattavana. Joten tekisi varmasti hyvää olla hetken itsekseen ja rauhoittua ennenkuin palaisi oleskeluhuoneeseen.

[Miwra]

Imnomin irvisti kuullessaan syyn, jonka tähden Scorpius ei ollut vilkaissutkaan yhtäkään niistä tytöistä, joita hän oli niin kiivaasti tuijotellut.
"Hintti? Oikeesti!? Valehtelet!" Imnomin parahti ja katsoi toisen selkää tämän matkatessa kohti makuusaleja, eikä hän voinut estää itseään karjahtamasta tämän perään; "Sehän on likasta!"

Imnomin huokaisi ja istuutui oleskeluhuoneen sohvalle. Hän ei ollut tahtonut myöntää tätä, mutta hän selkeästikin näkisi Scorpiuksen tästedes likaisena, tahtoi sitä tai ei! Tai sitten hänen pitäisi muuttaa koko näkökulmaansa homoseksuaaleista ja se tulisi olemaan hänelle ainakin hyvin vaikeaa!
Imnomin irvisti uudelleen noustessaan sohvalta ja astellessaan Scorpiuksen jäljessä makuusaleihin, joista hän etsi oikean ja astui sisään.
"Raven?" Hän kysyi varovasti, pohtien tahtoiko todella keskustella tästä aiheesta vai vain lähteä lätkimään. Toisaalta ajatsu huispauksesta kyti yhä hänen mielessään ja hän olisi jo kovasti tahtonut kentälle, mutta Scorpius tuskin ilman jonkinasteista keskustelua lähtisi hänen kanssaan yhtään minnekään...

[Ayumu]

Scorpius oli koko matkan aina makuusaleihin asti kuullut Imnominin sanat uudestaan ja uudestaan päässään. 'Hintti? Oikeesti!? Valehtelet!' 'Sehän on likasta!' Nuo sanat soivat hänen päässään vielä makuusaleissakin missä Scorpius oli siirtynyt omalle sängylleen istumaan ja vetänyt verhot sängyn ympärille istuen sängyssä selkä seinää vasten tuijottaen jalkopäädyn verhoa. Ei hän itkenyt, mutta ei hänen olonsa parhaimmasta päästäkään ollut. Hänhän oli arvannut tämän, ei olisi pitänyt sanoa mitään, olihan hän kuitenkin osannut odottaa tätä. Ja lopulta Scorpius pettyneenä ja harmissaan, hieman itseään inhoten hautasi kasvonsa jalkoihinsa huokaisten syvään. Eikä hän siksi kuullut oven käymistä jonkun tullessa sisään, ja kuullessaan Imnominin äänen ei hän viitsinyt edes vastata. Tiedä vaikka sieltä tulisi vain lisää sanoja kuinka hän oli likainen ja pervo tai muuta vastaavaa. Eikä hän nyt ollut sillä tuulella että jaksaisi kuunnella sellaista juuri nyt.

[Miwra]

Imnomin ei tiennyt kuinka olisi tilanteeseen reagoinut. Joistain asioista hän ei vain tahtonut keskustella ja toisaalta nyt hän olisi tahtonut vain huispaamaan!
Hän ei tahtonut ajatellakaan sitä mitä toinen oli takapuolessaan pidellyt ja toisaalta, hän ei edes tahtonut ajatella sitä tosiasiaa, että hänen ystävänsä piti miehistä! Se tuntui jo ajatuksenakin jotenkin likaiselta ja niljakkaalta! Takapuolta ei moiseen käyttöön oltu koskaan suunniteltu!

Imnomin kuitenkin koetti pitää ajatuksensa toisaalla ja nielaisten hän asteli sen ainoan sängyn luo, jonka eteen verhot oli vedetty.
"Kuule, olit sinä kuinka iljettävä tahansa minä haluan vain pelata", Imnomin nurisi ja nykäisi verhot sivuun kulmiaan kurtistaen, "Lakkaa mököttämästä, hinttara."
Imnomin ei edes vaivautunut ajattelemaan toisen tunteita, koska se olisi ehkä vahvistanut hänen tietouttaan siitä, että toinen oli homoseksuaali!
Imnominin silmät suurenivat, kun hän nyt ymmärsi, miksi toinen kenties oli ennemminkin tuijottanut häntä kuin niitä tyttöjä, joita hän itse oli niin kiihkeästi tuijotellut!
"Niin kauan kuin et katso minua sillä silmällä, olen tyytyväinen. Nyt ylös! Sinä et ole vielä edes yrittänyt voittaa minua huispauksessa!"

//Joohm, Imnomin on julma :'DD//

[Ayumu]

Scorpius tuijotteli yhä vastakkaista verhoa ajatuksiinsa vaipuneena jaksamatta uhrata ajatustakaan Imnominille, joka yllättäen kuitenkin asteli hänen sänkyään kohti ja ilmoitti, että oli hän kuin iljettävä tahansa tahtoi hän vain pelata, ja sitten mokoma kehtasi tuollaisen jälkeen vetää verhot sivuun sängystä. Toisen ilmestyessä näkyviin käänsi Scorpius murhaavan katseensa Imnominin puoleen, ja jos katse voisi tappaa olisi hänen katseensa nyt kyllä jo tappanut toisen Imnominin kutsuessa häntä hinttaraksi. "Kuule. HETERO." Ala lähteä siitä minulla ei oikeastaan edes kiinnosta pelata." Scorpius ärähti ja mulkoili Imnominia vihamielisesti. Se siitä mahdollisesta ihastuksesta sitten, Imnomin vaikutti lisäksi hetki sitten tajunneen että hän oli todellisuudessa tuijottanut tätä kun Imnomin itse oli kiihkeästi tuijotellut tyttöjä. Ja sitten toinen ilmoitti olevansa tyytyväinen niin kauan kun hän ei tuijottaisi tätä silläsilmällä. Ja sitten Imnomin jälleen oitti saada hänet ylös ja pelaamaan. "Minä sanoin jo, ettei minua enää kiinnosta pelata. Hae joku ihanista HETERO faneistasi tai jotain ja pelaa niiden kanssa ja saatana jätä minut rauhaan." Scorpius ärähti ja vetäisi verhon suoraan Imnomin eteen ottaen kirjan yöpöydältään alkaen ainakin vahvasti esittää kuin lukisi.

[Miwra]

Imnomin ei tiennyt mitä olisi tehnyt! Hän ei saattanut sietääkään homoseksuaaleja, mutta toisaalta Scorpius oli hänen pidempiaikainen ystävänsä eikä hän voinut kuvitellakaan tätä vastaan nousevansa! Mutta toinen oli homoseksuaali! Ehkä jos hän tekisi pienen poikkeuksen...Mutta se ei estäisi toista katselemasta häntä sillä silmällä! Tosin mikä estäisi jos toinen niin tahtoisi tehdä!?
Imnomin huokaisi.
"Lopeta jo oikeasti! Tuo on aivan helvetin lapsellista!" Imnomin parahti, vaikka käyttäytyi itsekin kuin pahainen kakara, mutta hän ei vain tahtonut myöntää sitä, tai sitten hän ei vain tahtonut välittää siitä tosiasiasta!

Tuntui pahalta menettää ystävä, jonka oli pidemmän aikaa omannut, menettänyt ja vasta saanut takaisin! Ja nyt hän jo joutuisi luopumaan toisesta omien periaatteidensa ja mielipiteidensä vuoksi!?
Scorpius veti verhot hänen nenänsä edestä kiinni ja huokaisten Imnomin istuutui viereiselle vuoteelle, vaikkei tiennytkään kenen se oli. Hän oli nyt kahden vaiheilla ja hän toivoi jo, että Scorpius olisi ennemmin valehdellut hänelle kuin kertonut totuuden, joka nyt sai hänet ihan ymmälleen ja hämilleen.
"Miksi sinun pitää olla homoseksuaali?" Imnomin kysyi vaimealla äänellä eikä hän edes ollut varma kuuliko Scorpius sitä sänkyään ympäröivän verhon läpi, eikä hän edes tiennyt miksi esitti moisen kysymyksen.
Siihen ei olisi olemassa oikeaa tai väärää vastausta, jos oli vastausta ollenkaan, mutta hän olisi vain tahtonut tietää, miksi Scorpius joko tietoisesti tai tietämättä, oli saattanut hänet tuntemaan näin!

[Ayumu]

Scorpius pyöritteli silmiään Imnominin parahtaessa että hänen piti lopettaa mökötys sillä se oli aivan helvetin lapsellista. Vai oli hän lapsellinen, no jos oli niin ei tasan ainoa! Imnomin käyttäytyi itsekkin todella lapsellisesti. Ja hänellä sentään oli oikeus siihen! Imnomin oli haukkunut häntä ja kutsunut häntä likaiseksi!  Juuri kun tuli hiljaista ja hän oletti Imnominin lähteneen tiedusteli tuo miksi hänen piti olla homoseksuaali. "Tuo on sama kuin minä kysyisin sinulta miksi sinun pitää olla heteroseksuaali." Scorpius tokaisi jäisellä äänellä tuijottaen kirjaa vihaisesti kuin kaikki tämä olisi sen vika.  Hän oli jo tuntenut pientä ihastusta Imnominiin, mutta ei kyllä enää. Toinen oli homofoobinen ja piti häntä likaisena, mikä ei ollut kiva juttu varsinkaan kun toinen kuitenkin oli hänen ystävänsä. Ja hän mokoma oli hetken kuvitellut että ehkä toinen olisi saattanut ehkä jossain vierekkäisuniversumissa olla jotain enemmänkin kuin ystävä mutta ei. Hitsi, toinen oli niin komeakin. No eikai sille mitään voisi. Ei se hänen syytään ollut ja hän tuskin saisi toista käännytettyä homoksi.

[Miwra]

Imnomin painoi päänsä ja tuijotti tiiviisti käsiään, jotka oli sullonut polviensa väliin. Hän antoi hiustensa valahtaa kasvoilleen ja tuijotti vain käsivarsiaan huuliaan mutristellen, koettaen pidellä kaikki ilkeät sanat sisällään, vaikka se vaikeaa olikin.
Mutta lopulta hänen oli mahdotonta estää itseään parahtamasta, lähestulkoon oitis Scorpiuksen väittämän jälkeen;
"Mutta heterous on sentään normaala!"

Imnominin kasvoille kohosi surkea hymy, kun hän lysähti vieraan oppilaan sängyltä lattialle ja nojasi selkänsä sängyn kylkeä vasten.
"Miksi sinun piti tehdä minulle näin!?" Imnomin parkui kyynelten jo hänenkin kauhukseen pyrkiessä hänen silmiinsä, "En minä osaa valita sinun ja periaatteideni väliltä!"
Nyt kyyneleet vierivät jo hänen silmäkulmistaan hänen poskilleen ja Imnomin kirosi mielessään itsensä ja Scorpiuksen. Scorpiuksen, joka oli tahtomattaankin onnistunut hämmentämään häntä ja saanut hänet tällaiseen olotilaan!
Hän ei tiennyt enää mitä mieltä mistäkin oli ja se oli vain ja ainoastaan toisen vika! Tämä oli tunnustuksellaan saanut hänet sekaisin!

Imnomin painoi päänsä käsiinsä ja nyyhkytti jo äänekkäämmin, kykenemättä enää itseään estämäänkään, vaikka hän kuinka olisi tahtonutkin! Hän ei tahtonut olla heikko, mutta Scorpius oli tärkeä ystävä hänelle, oli ollut jo useampia vuosia!

[Ayumu]

"Homouskin on normaalia!" Scorpius ärähti itsekseen huokaisten raskaasti tönäisten kirjansa pois sängyltä haudaten kasvonsa polviinsa olettean Imnominin viimeistään nyt lähteneen mutta ei. Yllättäen Imnomin parkaisi että miksi hän teki toiselle näin?! Mitä eikö hän saisi olla enää oma itsensäkään! Ystävienhän piti olla ystäviä kaikesta huolimatta! Eikä tuomita ja kutsua ystäviään hinttareiksi tai vastaaviksi.! Ja yllättäen Hän kuuli toisen itkuisen äänen tuon sanoessa ettei osannut valita hänen ja periaatteidensa väliltä. Ja sitten Imnomin yllätti hänet jälleen nyyhkyttäessään äänekkäästi jolloin Scorpius häkeltyneenä työnsi päänsä verhojen välistä ja nähdessään Imnominin oikeasti itkevän veti hän verhot sivuun ja ojensi varovasti tärisevän kätensä koskettaakseen Imnominin hartiaamutta muistaessaan toisen sanat pysäytti hän kätensä ilmaan ja veti sen sitten takaisin omalle puollelleen ja painoi varovasti rintakehäänsä vasten tuijottaen polviaan muutama kyynel noro poskilleen valuen. "Mä oon pahoillani, mut tällanen mä olen. Mä satun pitään pojista, ja jos se ei ole sulle okei tai sä pidät mua likaisena sairaana paskana tai jotain mä en valitettavasti voi tehdä asialle mitään.. se vaan on niin. ja mua itseä ei edes haittaa et mä pidän pojista, se on mulle.. luonnollista ja mä olen tyytyväinen ja onnellinen siihen mitä olen." Scorpius mutisi kyyneleet poskille valuen uskaltamatta katsoakkaan Imnominin suuntaan.

[Miwra]

"No kun ei vain ole!" Imnomin parahti, "Perse on luotu vain yhteen asiaan ja tiedät hyvin mikä se on!"
Imnomin ei voinut vain käsittää sitä! Hän ei voinut uskoa parhaan ystävänsä muuttuneen juuri sellaiseksi ihmiseksi, jota hän kaikkein eniten halveksi! Tai oli tähän saakka halveksinut...Ei hänestä olisi Scorpiusta muiden homoseksuaalien tavoilla vihaamaankaan! Hän oli tuntenut toisen jo niin kauan! Mutta oli silti hyvin järkyttävää saada tietää, että toinen oli jotain, mitä hän oli aina vihannut ja inhonnut! Että toinen oli jotain niin likaista, eikä vain likaista vaan suorastaan saastaista!
Melkein yhtä saastaista kuin hänen äitinsä 27-vuotias miesystävä! Ei, ehkä jopa saastaisempaa!

Imnomin irvisti Scorpiuksen sanojen jälkeen. Toinen kyllä uskotteli hänelle olevansa onnellinen ja aivan kunnossa, mutta olihan tuo jo selvää, että homous oli sairaus!
Toinen ei uskaltanut edes koskettaa häntä!? Oliko hänestä yllättäen tullutkin se iljettävä ja pelottava ihminen!? Missä vaiheessa niin oli käynyt ja mitä syitä toisella muka oli pelätä häntä tai hänen reaktioitaan noin!?
"M-mutta...Miten se voi olla sinulle luonnollista, kun se on niin...", Imnomin ynähti ja konttasi toisen sängyn vierelle, laskien leukansa varovasti Scorpiuksen reidelle, kuin koira joka kerjäsi huomiota, mutta hän ennemminkin kerjäsi vastauksia! Selityksiä siihen, kuinka toinen saattoi olla jotain sellaista, mitä nyt hänelle väitti olevansa!?
Imnomin kuitenkin, kaikesta siitä huolimatta, kietoi molemmat kätensä toisen Scorpiuksen säären ympärille, pitäen leukansa yhä tämän reiden päälle laskettuna. Siinä toisen jalkaa halatessaan Imnomin tajusi - sen lisäksi, että näytti taatusti säälittävältä ja suorastaan lapselliselta - sen, ettei hän tahtonut menettää Scorpiusta, oli tämä suuntautunut miten hyvänsä...

[Ayumu]

Scorpius huokaisi syvään kuullessan Imnominin sanat. Niimpä tietysti, hän tuskin koskaan enää tulisi olemaan toiselle normaali. Tästä eteempäin hän olisi toden näköisesti sairas, iljettävä, saastainen homo. Ehkä he eivät tästä syystä voisi olla enää ystäviäkään, toisen mielestä hän oli sairas ja saastainen. Se toi kevyet kyynel norot nyt jo hänenkin silmiinsä, hän oli menettämässä yhden pitkä aikaisimmista ystävistään sen takia että sattui pitämään pojista?! Huolissaan Scorpius tuijottikin Imnominiä tuon katsoessa häntä häkeltyneenä ja irvistäessä. Ja sitten toinen tiedusteli että miten se saattoi olla hänelle niin luonnollista kun se oli.. toisen ei edes tarvinnut jatkaa, hän tiesi mitä toinen tarkoitti. Ja sitten toinen yllättäen konttasikin sängyn vierelle ja laski leukansakin hänen reidelleen saaden Scorpiuksen tuijottamaan Imnominia häkeltyneenä silmät yhä kyynelistä kosteina. Sitten toinen vielä kietoi kätensäkin hänen säärensä ympärille. Ehkä Imnomin ei tahtonutkaan eroon hänestä, vaan he voisivat sittenkin olla ystäviä vielä.! Hän tunsi olonsa niin onnelliseksi että pudottautui Imnominin eteen ja rutisti tätä tiukasti ja itsekkään sitä tajuamatta painoi huulensa toisen huulille.

[Miwra]

Imnomin pohti kovasti sanojaan toisen jalkaa halaillessaan, mutta juuri kun hän oli saamassa nuo niin paljon merkitsevät, hyväksyvät sanat suustaan, päätti Scorpius laskeutua sängyltään ja vetää hänet lujaan halaukseen kanssaan. Imnomin vastasi halaukseen kietomalla hieman hämmentyneenäkin kätensä Scorpius ympärille.
Hän ehti hädin tuskin niiskauttaa nenäänsä ja pyyhkiä kyyneleitä poskiltaan, kun Scorpius teki jotain, mikä sai Imnominin samaan aikaan sekä järkyttymään, hämmentymään entisestään, että yllättymään!

Scorpius painoi nimittäin huulensa hänen huuliaan vasten ja sai Imnominin silmät suurenemaan. Hän vetäytyi kauemmas toisesta ja kosketti hämmentyneenä huuliaan, joita toinen oli juuri omilla, lämpimillä ja pehmeillä huulillaan suudellut. Ja vaikka hän oli vihannut homoseksuaaleja jo useammat vuodet, pitänyt sitä likaisena ja iljettävänä touhuna, ei hän nyt tahtonut saada suutaan avattua.
Hänen pitkäaikainen ja tähän saakka paras ystävänsä oli juuri suudellut häntä!?
Imnomin kohotti toista kulmaansa ja katsoi alaspäin kuin koettaen nähdä huulensa, vaikkei luonnollisestikaan onnistunut siinä. Lopulta, hänen osaltaan pitkään kestäneen hiljaisuuden jälkeen Imnomin avasi suunsa mumistakseen vaimeasti;
"E-ei se tuntunut...Erilaiselta?"

[Ayumu]

Scorpius tajusi vasta samoihin aikoihin suudelleensa toista kun Imnomin vetäytyi irti hänestä silmät suurina läppäisten kämment suunsapäälle tuijottaen häkeltyneenä Imnominia. Toisen huulet olivat kyllä olleet ihanan pehmeät ja hyvän makuiset.. hitsi hän olisi halunnut suudella toista uudelleen. Ei.. mitä hän oikein oli kuvitellut tekevänsä.! Toinen varmaan säikähtäisi ja vähintäänkin järkyttyisi ollei muuta.! Ehkä jopa löisi häntä.! Toinen kuitenkin tuijotti häntä häkeltyneenä ja kosketti sitten huuliaan, ja koitti hölmönä jopa nähdä omat huulensa. "Mä olen tosi pahoillani, nyt sä varmasti pidät mua jonai sairaana perverssinä tai jotain.! ja mä en todellakaan tarkoittanut siis se oli todellaki vahinko anteeks.. siis mä en tahallani.!" Scorpius koitti selittää häkeltyneenä tuijottaen Imnominia joka lopulta avasi suunsa vain mumistakseen ettei se tuntunut erillaiselta jolloin Scorpius kietoi jälleen kätensä toisen ympärille ja halasi tätä varovasti painaen kasvonsa toisen kaulaa vasten tuijottaen Imnominia varovasti silmiin nuolaistenn huuliaan.